Kawaii

Ooh rakastuin näihin katumuotikuviin Tokiosta. Japanilaiset tytöt osaavat(kuvat radarzine.com):














1. Kuva ihanat hiukset. Omani ovat nyt melkein yhtä pitkät ja paria astetta "valkoisemmat" (oikea termi olisi kai tuhkanvaaleat), mutta nuo nyt vain näyttävät niin paljon tyylikkäämiltä. Myös O-rengas shortsit/alaosa on makea. Olen etsinyt täydellistä rengashametta jo tovin,sitä löytämättä ofcourse. Minäkö vaativa?Ehei.
2. kuva on yksinkertaisesti Rock Chic. Täydellinen. Itsellänikin joskus tuollainen yhditelmä ollut päällä; Exploitedin paita+ mustat farkkushortist tyylillä. Ja nuo KENGÄT,AH!


Tokio Okei! fiiliksissä voisin lisätä tähän loppuun yhden Jann Wilden videon. Rakastan herran tukkaa tässä videossa. Nykyään se on puna-mustan sijasta ,musta-valkoinen, mutta yhä ah niin tyylikäs. Itse Wilden keikan missasimme, koska poistuimme toiseen baariin, ennenkoin Neon Cometsit ehtivät aloittaa. Keikkaillan aloitus kun venähti, työntekijöiden puuttumisen(?) takia yli tunnilla. Suicide Love Boat oli aivan mahtava. Sitä täytyy päästä nauttimaan uudetsaan livenä mahdollisimman pian. OStin ihastuksissani bändin levynkin merch-tiskiltä.Renoise veti sinä iltana viimeisen keikkansa, joten kannattipa lähteä keikalle. Bändi oli suhteellisen hyvä vaikka se ei kauheassa kuuntelussa itselläni ole koskaan ollut. Niinkuin ei myöskään Heijaste, jossa oli näköjään sama kitaristi, kuin SLB:ssä. Heijasteen musiikki ei ihan uponnut. Mutta oli se keikka silti ihan mukavaa katseltavaa. (Diplomaattinen vastaus, eikö?)

What A Feeling

Kummallista miten tää asuinkaupunki aina alkaa tuntua ihanalta sinä päivänä kun tietää, että on lähdössä pois..
Juna suuntaa siis taas Tampereelle,jossa tulen viettämään useamman viikon. Keikkapostaukset ovat vähän unohtuneet,täytyy yrittää päivittää niitä, mutta uusi on tulossa ainakin 21:n päivän jälkeen, jolloin olen menossa YO-talolle katsomaan keikkaa. Esiintyjinä ovat:

Renoise, Suicide Love Boat, Heijaste, Jann Wilde & The Neon Comets

Bändit eivät kuulu henkilökohtaisiin lemppareihini, Suicide Love Boat:ia (suosittelen tsekkaamaan ko. bändin,nimeä klikkaamalla pääsee jokaisen bändin sivuille) lukuunottamatta, mutta olen halunnun nähdä myös Jannin livenä jo pitkään ja nyt siihen on vihdoin mahdollisuus. Muut bändit tulevat plussana. Sitäpaitsi keikkaliput ovat todella HALVAT. Vain 6e, mikä tekee yhden bändin hinnaksi 1,5 euroa. Bargain.

That's all for now.

What a Weekend!

Tänä viikonloppuna olen:

Nukkunut yhteensä 8h kolmen päivän aikana
Ollut about 30h syömättä
Nauttinut pussikaljasta auringonpaisteessa ihanassa seurassa
Puhunut poikien juttuja
Nauranut unihuppelissa huonoille vitseille
Tutustunut uusiin ihaniin tyyppeihin

Viettänyt siis aivan mahtavan viikonlopun pitkästä aikaa..Nyt kyllä kropassa tuntuukin siltä. Lihakset lakkaa toimimasta aivan kokonaan joten loppuun viikonlopun fiilikset hyvin summaava musavideo Hardcore Superstarilta. Ilokseni huomasin että ne tulevat muuten Suomeen joulukuussa ihan neljälle keikalle. Mahtavuutta!

Rock Your City

Mukavaa viikkoa kaikille.
Ensi viikolla on Lumous Gothic Festival ja sitä seuraavana Tammerfest, joten keikka arvioita on luvassa useempia.

All Those Broken Dreams

Hanoi Rocksin viimeinen show oli sanoinkuvaamattoman upea. Vaikea pistään sanoiksi yli 2 tunnin tunnelatausta..Nasty Suicide,hurmio ja Million Miles Away encoressa = Unforgetably WOW!
Kirjasta tulee arviota kunhan hetken sitä sulattelen.
Meanwhile, löysin metal-rules.com sivuilta Conny Bloomin (kitara) ja A.C. Christellin (basso) haastattelun, joka oli tehty vain muutamaa tuntia ennen Tavan viimeistä keikkaa. Mukavaa vaihtelua saada myös heidän tuntoja bändin lopettamisesta. Silmään pisti hauska kysymys ns. uuden sukupolven hanoi faneista:

AC: It's weird to do those kids shows because the audiences look like they did in 1985. They still have those hairdos and they're still the same age, there's like a whole new generation.

CB: Yeah, when you look at the front row it's like a time warp.

Allekirjoittanutkin laskee itsensä ko. ryhmään ja otti kommentit hyvin positiivisena kohteliaisuutena,hah!

Koko haastattelu löytyy alla olevasta linkistä:

http://www.metal-rules.com/zine/content/view/1659/83/

Loppuun vielä Youtubesta pomittu klippi Hanoi Rocksin torstain konsertin aloituksesta. Huima startti oli vain upean shown lämmittelyä:

Memories

Tämä kokoelma on kuuntelulainassa iskältä.Täpä suosittelee!


Kun muut kuuntelivat pienenä lastenlauluja, meillä kuunneltiin punkia. Muistan useammankin ihanan sunnuntai aamupäivän kun isä valitsi levykokoelmastansa jonkun Suomipunk-helmen, jota sitten yhdessä kuunneltiin. Ja tuutulauluiksi The Doorsia.
Tässä muutama fiilistelybiisi:





Pelle Miljoona ja Maukka Perusjätkä oli jo pienenä mun mielestä Rock. Maukan videossa bonuksena vielä Michael Monroe fonissa ja Andy McCoy kitarassa.

Rock 'Till You Drop

Tätä filosofiaa on tullu harrastettua ihan kirjaimellisestikin viime viikkojen aikana..
Olen ollu Tampereen visiitillä viimeiset kolme viikkoa ja sielä on tapahtunut vähän kaikenlaista,enimmääkseen negatiivissävytteisiä juttuja,jotka sitten olleet syynä myös blogin hiljaisuuteen. Tyhjästä sielusta ei paljon räppiä irtoa.

Viimeiset kaks viikkoa oli kyllä erittäinkin musiikkipainotteisia, joten kyllä teemaan sopivaa kertomista on jahka vaan jaksais sen tänne biteiksi purkaa. Kävin toissa viikolla muutamassa paikassa "rundaamassa" kahden hevibändin kanssa. Ruotsalaisen Wolfin sekä suomalaisen Masterstroken. Kyllä vaan Tampereeltakin tule hyvää musiikkia. Kummankin bändin heebot on oikein mukvia tyyppejä, ei turhaa rokkikukkoilua. Wolfin poikien kutsusta päästiin sitten serkun kanssa matkusteleen poikien keikkadösässä muutamankin kaupungin kautta.Bussi oli vaikuttavasti kunnon nightliner malli,taulutv:neen ja sänkyineen. Itse keikat olivat aivan mahtavia, etenkin Wolfin lavapresenssi oli jotain ihan omaa luokkaansa. Jopa tämä vannoutunut "Michael Monroe on lavojen jumala " oli syvästi vaikuttunut. Vhintään 9+ luokkaa oli kyllä nämäm esiintymiset.

Viime viikon keskiviikkona piipahdin Hellässä ilmaiskeikoilla. Bändeinä toimivat The JasserArafats. Joka oli ihan kohtuu hyvä..vähän ehkä liian amerikkalaistyylistä karjuntaheviä.
Sekä Avafrost, jonka laulaja oli kyllä maaleissansa oikein tyylikäs. Sitten itse musiikki ei oikein iskenyt, ja osa yleisöstä lähtikin heidän vedon aikan jo lätkimään baarista. (no ne oli kyllä Jassereiden kavereita, joita oli isompikin joukko edustamassa,että ehkä tässä syy yleisön vähentymiseen). Kummatkaan bändit eivät saaneet Täpää innostumaan, oikeastaan samaa voisin sanoa suurimmasta osasta yleisöä, että mukavaksi arvosanaksi voisin ehkä antaa 7-.

Torstaina olin nukkumassa Klubilla, jossa rokkasi Parasite City, Day Eleven, sekä White Flame.
PC oli ehdottomasti bändeistä illan paras, vaikka laulaja oli aivan selvästi yleisöönkin näkyvästi todella sairas. Paikottaisista äänen särkymisistä ja rumpukorokkeella lepäilystä huolimatta vain puoli tuntia kestänyt keikka oli todella timanttinen. Ja propsit muille bändin jäsenillle, jotka peesasivat hienosti uupunutta laulajaa. 9
Day Eleven oli allekirjoittaneelle ihan tuntematon bändi. Jos nyt haluaa kategorisoida niin sijoittaisin sen jonnekkin raskaamman indierockin boxiin. Hienosti vetivät lavashown nämäkin ja aivan selvästi tämä bändi oli suurin yleisömagneetti. Itse kyllä olin niin väsynyt etten ihan täysillä jaksanut tähän tuntemattomampaan bändiin paneutua. Mutta jo mainitut omaperäiset lavamaneerit, sekä yleisön mukaantempaaminen kyllä kirvottavat vähintään 8+ arvosanaksi.
Viimeisestä bändistä en perustanut sitten yhtään,ja kaikki negaatiot johtuivat uudesta laulajasta, joka ei vaan mielestäni ole tarpeeksi Rock täyttämään vanhan laulajan saappaita.

Launtaina keikka Dog's Homessa oli viikon paras. Esiintyjänä Vanity Ink. En ollut aiemmin paljoa perehtynyt bändiin, mutta keikka vaikuutti kyllä Täpän uudeksi isoksi Faniksi. Bändi tempaisi yleisön mukaan heti ensimmäisessä biisissä. Lavan pienuudesta ja hurjasta draivista johtuen soittajat ja laulajakin vierailivat useaan otteseen yleisön joukossa, ja soittivat ja tanssivat myös pöydillä. Tämä (ehkä) omaperäisyys oli hieno lisä muutenkin vanhvaan esiintymiseen ja sopi mainiosti Vanity Inkin edustamaan raskaamman rockin tyyliin. Olin todella vaikuttunut etenkin Annabellasta. Yleensä en raskaammissa bändeissä naislaulajista perusta mutta tämä nainen veti vertoja Rockin kuningattarelle Maja Ivarssonille.
Tätä bändiä on ehdottomasti nähtävä lisää, jos sitten vaikka bändin kotialueelle Helsinkiin matkustaisi. 9 1/2!

Ensi sunnuntaina onkin luvassa koko kevään odotetuin keikka: Hanoi Rocksin vihoviimeinen veto Tavastialla. Siitä ja biografiasta jonka saan käsiini signeerattuna (kiitos äidin kontaktien) tulee sitten varmasti ihan oma postaus.

Bis Bald!