All Those Broken Dreams

Hanoi Rocksin viimeinen show oli sanoinkuvaamattoman upea. Vaikea pistään sanoiksi yli 2 tunnin tunnelatausta..Nasty Suicide,hurmio ja Million Miles Away encoressa = Unforgetably WOW!
Kirjasta tulee arviota kunhan hetken sitä sulattelen.
Meanwhile, löysin metal-rules.com sivuilta Conny Bloomin (kitara) ja A.C. Christellin (basso) haastattelun, joka oli tehty vain muutamaa tuntia ennen Tavan viimeistä keikkaa. Mukavaa vaihtelua saada myös heidän tuntoja bändin lopettamisesta. Silmään pisti hauska kysymys ns. uuden sukupolven hanoi faneista:

AC: It's weird to do those kids shows because the audiences look like they did in 1985. They still have those hairdos and they're still the same age, there's like a whole new generation.

CB: Yeah, when you look at the front row it's like a time warp.

Allekirjoittanutkin laskee itsensä ko. ryhmään ja otti kommentit hyvin positiivisena kohteliaisuutena,hah!

Koko haastattelu löytyy alla olevasta linkistä:

http://www.metal-rules.com/zine/content/view/1659/83/

Loppuun vielä Youtubesta pomittu klippi Hanoi Rocksin torstain konsertin aloituksesta. Huima startti oli vain upean shown lämmittelyä:

Memories

Tämä kokoelma on kuuntelulainassa iskältä.Täpä suosittelee!


Kun muut kuuntelivat pienenä lastenlauluja, meillä kuunneltiin punkia. Muistan useammankin ihanan sunnuntai aamupäivän kun isä valitsi levykokoelmastansa jonkun Suomipunk-helmen, jota sitten yhdessä kuunneltiin. Ja tuutulauluiksi The Doorsia.
Tässä muutama fiilistelybiisi:





Pelle Miljoona ja Maukka Perusjätkä oli jo pienenä mun mielestä Rock. Maukan videossa bonuksena vielä Michael Monroe fonissa ja Andy McCoy kitarassa.

Rock 'Till You Drop

Tätä filosofiaa on tullu harrastettua ihan kirjaimellisestikin viime viikkojen aikana..
Olen ollu Tampereen visiitillä viimeiset kolme viikkoa ja sielä on tapahtunut vähän kaikenlaista,enimmääkseen negatiivissävytteisiä juttuja,jotka sitten olleet syynä myös blogin hiljaisuuteen. Tyhjästä sielusta ei paljon räppiä irtoa.

Viimeiset kaks viikkoa oli kyllä erittäinkin musiikkipainotteisia, joten kyllä teemaan sopivaa kertomista on jahka vaan jaksais sen tänne biteiksi purkaa. Kävin toissa viikolla muutamassa paikassa "rundaamassa" kahden hevibändin kanssa. Ruotsalaisen Wolfin sekä suomalaisen Masterstroken. Kyllä vaan Tampereeltakin tule hyvää musiikkia. Kummankin bändin heebot on oikein mukvia tyyppejä, ei turhaa rokkikukkoilua. Wolfin poikien kutsusta päästiin sitten serkun kanssa matkusteleen poikien keikkadösässä muutamankin kaupungin kautta.Bussi oli vaikuttavasti kunnon nightliner malli,taulutv:neen ja sänkyineen. Itse keikat olivat aivan mahtavia, etenkin Wolfin lavapresenssi oli jotain ihan omaa luokkaansa. Jopa tämä vannoutunut "Michael Monroe on lavojen jumala " oli syvästi vaikuttunut. Vhintään 9+ luokkaa oli kyllä nämäm esiintymiset.

Viime viikon keskiviikkona piipahdin Hellässä ilmaiskeikoilla. Bändeinä toimivat The JasserArafats. Joka oli ihan kohtuu hyvä..vähän ehkä liian amerikkalaistyylistä karjuntaheviä.
Sekä Avafrost, jonka laulaja oli kyllä maaleissansa oikein tyylikäs. Sitten itse musiikki ei oikein iskenyt, ja osa yleisöstä lähtikin heidän vedon aikan jo lätkimään baarista. (no ne oli kyllä Jassereiden kavereita, joita oli isompikin joukko edustamassa,että ehkä tässä syy yleisön vähentymiseen). Kummatkaan bändit eivät saaneet Täpää innostumaan, oikeastaan samaa voisin sanoa suurimmasta osasta yleisöä, että mukavaksi arvosanaksi voisin ehkä antaa 7-.

Torstaina olin nukkumassa Klubilla, jossa rokkasi Parasite City, Day Eleven, sekä White Flame.
PC oli ehdottomasti bändeistä illan paras, vaikka laulaja oli aivan selvästi yleisöönkin näkyvästi todella sairas. Paikottaisista äänen särkymisistä ja rumpukorokkeella lepäilystä huolimatta vain puoli tuntia kestänyt keikka oli todella timanttinen. Ja propsit muille bändin jäsenillle, jotka peesasivat hienosti uupunutta laulajaa. 9
Day Eleven oli allekirjoittaneelle ihan tuntematon bändi. Jos nyt haluaa kategorisoida niin sijoittaisin sen jonnekkin raskaamman indierockin boxiin. Hienosti vetivät lavashown nämäkin ja aivan selvästi tämä bändi oli suurin yleisömagneetti. Itse kyllä olin niin väsynyt etten ihan täysillä jaksanut tähän tuntemattomampaan bändiin paneutua. Mutta jo mainitut omaperäiset lavamaneerit, sekä yleisön mukaantempaaminen kyllä kirvottavat vähintään 8+ arvosanaksi.
Viimeisestä bändistä en perustanut sitten yhtään,ja kaikki negaatiot johtuivat uudesta laulajasta, joka ei vaan mielestäni ole tarpeeksi Rock täyttämään vanhan laulajan saappaita.

Launtaina keikka Dog's Homessa oli viikon paras. Esiintyjänä Vanity Ink. En ollut aiemmin paljoa perehtynyt bändiin, mutta keikka vaikuutti kyllä Täpän uudeksi isoksi Faniksi. Bändi tempaisi yleisön mukaan heti ensimmäisessä biisissä. Lavan pienuudesta ja hurjasta draivista johtuen soittajat ja laulajakin vierailivat useaan otteseen yleisön joukossa, ja soittivat ja tanssivat myös pöydillä. Tämä (ehkä) omaperäisyys oli hieno lisä muutenkin vanhvaan esiintymiseen ja sopi mainiosti Vanity Inkin edustamaan raskaamman rockin tyyliin. Olin todella vaikuttunut etenkin Annabellasta. Yleensä en raskaammissa bändeissä naislaulajista perusta mutta tämä nainen veti vertoja Rockin kuningattarelle Maja Ivarssonille.
Tätä bändiä on ehdottomasti nähtävä lisää, jos sitten vaikka bändin kotialueelle Helsinkiin matkustaisi. 9 1/2!

Ensi sunnuntaina onkin luvassa koko kevään odotetuin keikka: Hanoi Rocksin vihoviimeinen veto Tavastialla. Siitä ja biografiasta jonka saan käsiini signeerattuna (kiitos äidin kontaktien) tulee sitten varmasti ihan oma postaus.

Bis Bald!

Stiletto Heels

Lauantaina olin siis katsomassa Matthau Mikojanin akustista keikkaa Vaasassa. Paikallaolijoista vain kourallinen oli itse Mattia varten tullut, silti paikka oli tupaten täynnä kantapöpöjä. Mielenkiintoinen on ehkä paras sana kuvaamaan tunnelmaa. Keikkasetti koostui pelkästään covereista "Ei nää kuitenkaan mun omia piisejä tunne" sanoi M. Muutama Gunnarin biisi,useampi Bily Idolia ja päätösbiisinä Mötley Crüeta. Kaikki bändejä, joista itse diggaan hyvinkin paljon joten keikkakin oli todella positiivinen yllätys. Arvosana 9+.
Vielä yllättävämpää oli keikan jälkeen löytää Matti meidän pöydästä. Se on kyllä oikein mukava tyyppi,jotenkin todella "tamperelainen" semiujoja maneereita ja murretta myöten. Siinä me sitten istuttiin muutamalla bissellä ja puhuttiin sheissea, se kehui legendaarista Hella takkiani (pakko lesota Mr Alle) jonka jälkeen serkku ja minä lädettiin kaikkia dissaajamuijia uhmaten Pulloon hetkeksi. Oli oikein onnistunut ilta ja ihanaa päästä serkun kanssa viettämään kaksin iltaa pitkästäaikaa!

Tampereella meni myös positiivisesti.Päivät sujui lähinnä kullan tai siskon kanssa hengaillessa. Ja juhlittiinhan me isän 46 -vuotis juhlia,itse juhlapäivänä mentiin syömään ja jaettiin lahjat ja seuraavana päivänä mentiin vielä sille yllärinä leipomaan kakku. Olinpas taas pitkästä aikaa ihan aidosti onnellinen ja hyvällä päällä usemman päivän putkeen.

Tässä vielä kuvaa edellä mainitusta takistani. Keskustelua syntyi takissani olevista nimmareista, sekä Mötley patchistäni, jollainen Mltä löytyi samanlainen.

Complications

Nää blogilistat,blogin lisäykset,seurannat ym on aivan liian monimutkasia näköjään mulle.Olen sekoillut ja lisäillyt nyt kaikkea ihan kummasti, että älkää vieraat ihmiset ihmetelkö!
.en edes tiedä miten sen kävijälaskurin saisi tohon..Tosin mä veikkaan että se ei kovin suuri määrä laskis kuitenkaan, eli onkohan edes vaivan arvoinen.

Viime viikko oli hiukka tapahtumarikas. Tapahtumia joihin ehkä en halua palatakkaan. Tämä siis syynä poissaolooni. Nyt voisi ehkä aktivoitua taas ja alkaa vaikka lisäileen kuviakin ja kaikkea!
Uudet ajat ovat käsillä niin blogi -kuin todellisessakin elämässä.

Mutta huomenna lähden Tampereelle..Sieltä tarkempaa päivitystä. Ja sunnuntaina luvassa keikka-arvostelua, kun kerrankin Vaasaankin on eksynyt hyvä bändi. Ja ei en nyt puhu Ari Koivusen tulevasta Amarillon keikasta :D

Rest In Sleaze

Dedicated to one of the most important member of the 21th centurys sleaze rock scene

Tämä artikkeli on jo lähes kuukauden vanha, mutta ajattelin laittaa sen linkkinä muutamasta syystä:
1. Dave Lepard on ehkä merkittävimpiä 2000 -luvun rokkareita. On sanottu että Crashdiet loi niin kutsutun New Wave Sleazrockin/metallin Jokatapauksessa yhtye ainakin oli yksi ensimmäisiä uuden aallon sleaze rockbändejä.
2. Crashdiet bändinä on minulle hyvin tärkeä. Se oli ensimmäisiä vaikuttajia tyylillisesti ja musiikillisesti. Ilman Crashdietia tuskin olisi nyky - Rättyä olemassakaan.
3. Artikkeli on yksinkertaisesti kaunis muistelo Davesta ja Crashdietin historiasta.

Enjoy the Article

http://www.pastan.nu/konsert/sleaze-hardrockarna-hedrar-sin-doda-stjarna-1.65551

Sleazy Forver!

Saints Of Los Angeles

MÖTLEY CRÜE SAUNA OPEN AIRIIN

Tampereella 5.-7. kesäkuuta järjestettävän Sauna Open Air -metallifestivaalin lauantain pääesiintyjäksi on varmistunut amerikkalaisyhtye Mötley Crüe.

Vince Neil, Nikki Sixx, Tommy Lee ja Mick Mars pyörittävät hittisirkusta edelleen huimaa vauhtia. Ja mikä parasta; tiedossa ei edes ole mikä tahansa Mötley-keikka vaan kokonainen 'tapahtuma tapahtuman sisällä'. Mötley Crüe tuo nimittäin Tampereen Eteläpuistoon oman Crüe Fest -kokonaisuutensa, joka on vetänyt halleja täyteen yhtyeen kotikonnuilla Pohjois-Amerikassa.

Voitte vain kuvitella kuinka Täpä täällä itkee,hyperventiloi ja kusee hunajaa samanaikaisesti.
Liput tulee myyntiin ensi viikon perjantaina eli niitä odotellessa!
Huoh parempaa kesän kick-starttia on vaikea kuvitella!