Tätä filosofiaa on tullu harrastettua ihan kirjaimellisestikin viime viikkojen aikana..
Olen ollu Tampereen visiitillä viimeiset kolme viikkoa ja sielä on tapahtunut vähän kaikenlaista,enimmääkseen negatiivissävytteisiä juttuja,jotka sitten olleet syynä myös blogin hiljaisuuteen. Tyhjästä sielusta ei paljon räppiä irtoa.
Viimeiset kaks viikkoa oli kyllä erittäinkin musiikkipainotteisia, joten kyllä teemaan sopivaa kertomista on jahka vaan jaksais sen tänne biteiksi purkaa. Kävin toissa viikolla muutamassa paikassa "rundaamassa" kahden hevibändin kanssa. Ruotsalaisen Wolfin sekä suomalaisen Masterstroken. Kyllä vaan Tampereeltakin tule hyvää musiikkia. Kummankin bändin heebot on oikein mukvia tyyppejä, ei turhaa rokkikukkoilua. Wolfin poikien kutsusta päästiin sitten serkun kanssa matkusteleen poikien keikkadösässä muutamankin kaupungin kautta.Bussi oli vaikuttavasti kunnon nightliner malli,taulutv:neen ja sänkyineen. Itse keikat olivat aivan mahtavia, etenkin Wolfin lavapresenssi oli jotain ihan omaa luokkaansa. Jopa tämä vannoutunut "Michael Monroe on lavojen jumala " oli syvästi vaikuttunut. Vhintään 9+ luokkaa oli kyllä nämäm esiintymiset.
Viime viikon keskiviikkona piipahdin Hellässä ilmaiskeikoilla. Bändeinä toimivat The JasserArafats. Joka oli ihan kohtuu hyvä..vähän ehkä liian amerikkalaistyylistä karjuntaheviä.
Sekä Avafrost, jonka laulaja oli kyllä maaleissansa oikein tyylikäs. Sitten itse musiikki ei oikein iskenyt, ja osa yleisöstä lähtikin heidän vedon aikan jo lätkimään baarista. (no ne oli kyllä Jassereiden kavereita, joita oli isompikin joukko edustamassa,että ehkä tässä syy yleisön vähentymiseen). Kummatkaan bändit eivät saaneet Täpää innostumaan, oikeastaan samaa voisin sanoa suurimmasta osasta yleisöä, että mukavaksi arvosanaksi voisin ehkä antaa 7-.
Torstaina olin nukkumassa Klubilla, jossa rokkasi Parasite City, Day Eleven, sekä White Flame.
PC oli ehdottomasti bändeistä illan paras, vaikka laulaja oli aivan selvästi yleisöönkin näkyvästi todella sairas. Paikottaisista äänen särkymisistä ja rumpukorokkeella lepäilystä huolimatta vain puoli tuntia kestänyt keikka oli todella timanttinen. Ja propsit muille bändin jäsenillle, jotka peesasivat hienosti uupunutta laulajaa. 9
Day Eleven oli allekirjoittaneelle ihan tuntematon bändi. Jos nyt haluaa kategorisoida niin sijoittaisin sen jonnekkin raskaamman indierockin boxiin. Hienosti vetivät lavashown nämäkin ja aivan selvästi tämä bändi oli suurin yleisömagneetti. Itse kyllä olin niin väsynyt etten ihan täysillä jaksanut tähän tuntemattomampaan bändiin paneutua. Mutta jo mainitut omaperäiset lavamaneerit, sekä yleisön mukaantempaaminen kyllä kirvottavat vähintään 8+ arvosanaksi.
Viimeisestä bändistä en perustanut sitten yhtään,ja kaikki negaatiot johtuivat uudesta laulajasta, joka ei vaan mielestäni ole tarpeeksi Rock täyttämään vanhan laulajan saappaita.
Launtaina keikka Dog's Homessa oli viikon paras. Esiintyjänä Vanity Ink. En ollut aiemmin paljoa perehtynyt bändiin, mutta keikka vaikuutti kyllä Täpän uudeksi isoksi Faniksi. Bändi tempaisi yleisön mukaan heti ensimmäisessä biisissä. Lavan pienuudesta ja hurjasta draivista johtuen soittajat ja laulajakin vierailivat useaan otteseen yleisön joukossa, ja soittivat ja tanssivat myös pöydillä. Tämä (ehkä) omaperäisyys oli hieno lisä muutenkin vanhvaan esiintymiseen ja sopi mainiosti Vanity Inkin edustamaan raskaamman rockin tyyliin. Olin todella vaikuttunut etenkin Annabellasta. Yleensä en raskaammissa bändeissä naislaulajista perusta mutta tämä nainen veti vertoja Rockin kuningattarelle Maja Ivarssonille.
Tätä bändiä on ehdottomasti nähtävä lisää, jos sitten vaikka bändin kotialueelle Helsinkiin matkustaisi. 9 1/2!
Ensi sunnuntaina onkin luvassa koko kevään odotetuin keikka: Hanoi Rocksin vihoviimeinen veto Tavastialla. Siitä ja biografiasta jonka saan käsiini signeerattuna (kiitos äidin kontaktien) tulee sitten varmasti ihan oma postaus.
Bis Bald!
Skillnad Mellan Tur Och Färdighet: Vad Påverkar Vinster i Online Casinospel
5 kuukautta sitten
