perjantai 19. syyskuuta 2008

Dude Looks Like A Lady

Kahden tunnin yöunien, sekä kolmen tunnin aamu-unien jälkeen kökötän koneella suht ärsyyntyneenä. Oikea silmä on muurautunut melkein umpeen jostain tuntemattomasta syystä ja yläkerran naapuri on tydligen juuri hankkinut uudet subbarit, melutasosta näin päätellen. Soittaisi edes helevetti hyvää musiikkia. Jotain positiivista niin Hesarin tilaus alkoi vihdoin tänään ja tänään tuli myös BASSO – lehden uusin numero postilaatikkoon. Ne oli tosin kummatkin heitetty ”paperinkeräyspinkkaan” (jota kukaan naapureista ei yhteistilasta jaksa siivota) – että kiitos vaan neighbours! Ehkä tämä on hiljainen kosto kaikista rockinhuudatuskerroista joista he ovat joutuneet kärsimään kuluneen vuoden aikana.

Näin muuten aamupäivällä hiukka outoa unta. Olen kai lukenut liian tiivisti Axl Rosen biografiaa. Unessa seikkaili nimittäin Duff McKagan (Gunnareiden entinen, nykyisin Velvet Revolverin basisti ihanuus). Heiluimme ympäriinsä tuntemattomaksi jääneen kaupungin yöelämässä ja vedimme huumeita. Juu ehkä ei pitäisi eläytyä liikaa tuohon kirjallisuuteen.

Syy lyhyihin yöuniin oli muuten Jn visiitti. Tarkoitus oli katsoa leffa, minkä teimmekin mutta sen jälkeen onnistuimme jotenkin kuluttamaan nelisen tuntia Youtubessa musavideoita tuijottaen. Vielä ihanampaa oli chillata sängyllä ja kuunnella Sisters Of Mercyä, siinä vasta doupppia kamaa.

Sain dudelta muuten lahjankin; Mötley Crüen ”Too Fast For Love” LPn. Oli kuulemma lahja mukana, koska olen kipeänä. Tyypin täytyy olla hullu kun se tuollaisesta aarteesta luopuu. Arvostan elettä kyllä aivan kamalasti. Jossain vaiheessa kesken Sistersin levyn nukahdettiin (kello oli jo reippaasti aamuyön puolella), mutta unta ei kestänyt kauaa koska Jn piti palauttaa auto isälleen, joka tarvitsi sitä työmatkalle. Hyvä ajoitus viedä auto juuri seiskan aikaan kun töihin lähtö on kasilta..Herran lähdön jälkeen olin jossain kummallisessa energiaboostissa. Katselin netti-tvtä, treenasin Pilates liikkeitä, joita Mamma on joskus näyttänyt ja luin jo yllä mainittua rockkirjaa. Jossain vaiheessa onnistuin sammahtamaan uudelleen, mutta näin niin levottomia unia ja yskin niin kamalasti, että unenlaatu jäi vähintäänkin välttävän tasolle.



Nyt taidan raahautua takasin sänkyyn, lukemaan kauan odotettua päivälehteäni.

Peace Out!

Ei kommentteja: