All Those Broken Dreams

Hanoi Rocksin viimeinen show oli sanoinkuvaamattoman upea. Vaikea pistään sanoiksi yli 2 tunnin tunnelatausta..Nasty Suicide,hurmio ja Million Miles Away encoressa = Unforgetably WOW!
Kirjasta tulee arviota kunhan hetken sitä sulattelen.
Meanwhile, löysin metal-rules.com sivuilta Conny Bloomin (kitara) ja A.C. Christellin (basso) haastattelun, joka oli tehty vain muutamaa tuntia ennen Tavan viimeistä keikkaa. Mukavaa vaihtelua saada myös heidän tuntoja bändin lopettamisesta. Silmään pisti hauska kysymys ns. uuden sukupolven hanoi faneista:

AC: It's weird to do those kids shows because the audiences look like they did in 1985. They still have those hairdos and they're still the same age, there's like a whole new generation.

CB: Yeah, when you look at the front row it's like a time warp.

Allekirjoittanutkin laskee itsensä ko. ryhmään ja otti kommentit hyvin positiivisena kohteliaisuutena,hah!

Koko haastattelu löytyy alla olevasta linkistä:

http://www.metal-rules.com/zine/content/view/1659/83/

Loppuun vielä Youtubesta pomittu klippi Hanoi Rocksin torstain konsertin aloituksesta. Huima startti oli vain upean shown lämmittelyä:

Memories

Tämä kokoelma on kuuntelulainassa iskältä.Täpä suosittelee!


Kun muut kuuntelivat pienenä lastenlauluja, meillä kuunneltiin punkia. Muistan useammankin ihanan sunnuntai aamupäivän kun isä valitsi levykokoelmastansa jonkun Suomipunk-helmen, jota sitten yhdessä kuunneltiin. Ja tuutulauluiksi The Doorsia.
Tässä muutama fiilistelybiisi:





Pelle Miljoona ja Maukka Perusjätkä oli jo pienenä mun mielestä Rock. Maukan videossa bonuksena vielä Michael Monroe fonissa ja Andy McCoy kitarassa.